Vähennysoikeutta pidetään arvonlisäverotuksen kulmakivenä. Arvonlisäverojärjestelmässä verorasitus siirretään vähennysoikeudella sinne, minne se on tarkoitettu, eli tuotteen loppukäyttäjän maksettavaksi. Lain vähennysoikeutta määrittävät säännökset ovat varsin avoimia, eikä pelkästään niiden perusteella saa vastausta kaikkiin vähennysoikeuteen liittyviin tulkintakysymyksiin. Siitä syystä vähennysoikeutta käsittelevästä oikeuskäytännöstä on muodostunut laaja ja vaikeasti hallittava. Tässä väitöskirjatutkimuksessa kartoitetaan kyseistä oikeuskäytäntöä ja muodostetaan siitä ehyt kokonaisuus.

Koska vähennysoikeus on vain kuluista, jotka kohdistuvat vähennykseen oikeuttavaan toimintaan, on tärkeää tietää, miten kulut kohdistetaan ja jaetaan silloin kun arvonlisäverovelvollinen harjoittaa sekä vähennykseen oikeuttavaa että oikeuttamatonta toimintaa. Kohdistamisen kannalta oleellisia käsitteitä ”suoraan kohdistettava kulu” ja ”yleiskulu” ei löydy arvonlisäverolaista tai sen esitöistä, vaan ne ovat syntyneet unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä. Laissa tai sen esitöissä ei ole myöskään tarkkaa jakamismenetelmää, vaikka lain perusteella on selvää, että vähennykset tulee jakaa, jos ne kohdistuvat sekä vähennykseen oikeuttavaan että oikeuttamattomaan toimintaan. Teoksessa selvitetään, miten vähennysten jako tulee tehdä, ja käydään läpi useita erilaisia jakomenetelmiä sekä teorian että käytännön tasolla.

Tutkimuksessa esitetään myös teoria perusteluineen siitä, miten arvonlisäveron soveltamisalan ulkopuolinen toiminta vaikuttaa vähennysoikeuteen, sillä se on pitkään ollut yksi arvonlisäverotuksen kiistellyimpiä aiheita.

Lisäksi tutkimuksessa selvitetään, poikkeaako arvonlisäverodirektiivin mukainen vähennysjärjestelmä Suomen kansallisesta järjestelmästä. Unionin tuomioistuin on oikeuskäytännössään määrittänyt kulujen kohdistamisen edellytykseksi ostojen ja myyntien välisen niin sanotun suoran ja välittömän yhteyden. Teoksessa analysoidaan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö, jossa yhteys on määritelty, sekä korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytäntö, jossa yhteyttä on sovellettu. Tutkimuksen lopputuloksena väitetään, että unionin tuomioistuimen suoraa ja välitöntä yhteyttä koskeva oikeuskäytäntö korreloi vain osittain kansallisten päätösten kanssa.

Myös kiinteistöihin ja osakkeisiin liittyviin kuluihin sisältyvien arvonlisäverojen vähennysoikeus on otettu tutkimuskohteeksi omassa luvussaan, sillä se on osoittautunut erityisen tulkinnanvaraiseksi.